Road leiri Mallorcalla 12-19.6.2009

 

Tässä lyhyt tarina Mallorcan maantieleiristä, joka omalta kohdaltamme tuli toteutettua ns. ex tempore. Vihervuoren Pekka perheineen olivat jo aikaa sitten varanneet matkan kahdeksi viikoksi ja meidän tuli varattua aivan loppumetreillä. No me vietimme mukavan viikon porukalla ja Pekan kanssa lenkkeillen. Pekka Mallorcalla käyneenä tunsi suurimman osan reiteistä ennalta, joten oli kiva lähteä ajamaan, kun tiesi minne mennään ja osasi odottaa hienoja pätkiä.

Sen verran itse pyöränkuljetuksesta, joka hivenen askarrutti etukäteen, varsinkin viikon tarpeen ollessa kysymyksessä. Neljä lenkkiä olin budjetoinut, joten rahallisesti oma vrt. vuokrapyörä olisivat menneet suht yksiin. Koin, että itse roudaaminen meni niin kivuttomasti, että kannatti ehdottomasti. Silläkin hetkellä, kun jätti pyörän Juanin käsiin jonnekin kilometri linjalle toivoen, että kohtaisimme Helsingissä ja laatikko, että pyörä ehjänä – ja näin kävi. Itse pahvilaatikkoon pakkaaminen oli hyvä ratkaisu. Kammet, kiekot, tanko ja takavaihtaja irti ja kunnolla suojaten, näin vältyttiin menetyksiltä. On se kuitenkin aivan eri juttu ajaa omalla pyörällä säädöt kohdallaan ja jolla on tottunut aina ajamaan!

Pyörä onnellisesti hotellilla kasaamista vailla

Asiaan. Koitti ensimmäinen lenkki, yhdeksältä aamulla startti, jotta aivan kovimman kuumuuden alta kerkeisimme pois ja altaalle sekä toisaalta jäisi hyvin aikaa sitten kaikelle muulle.

Lähtöpaikalla ensimmäiselle lenkille, tässä myös aina korkeuden kalibrointi 

Lenkit lähtivät lähes aina Palma Novasta ensin kevyellä nousulla ja tasamaa ajolla Calviaan, jolloin olimme heti rauhallisilla, puhtailla ja hienoilla pätkillä. Calviasta mentiin Es Capdellaan, josta suunnattiin Puigpunyentiin ja tässä kohtaa osuikin jo sitten ihan kunnon mäki tai siis vuori. 120 metristä noustiin aina 400 metriin, kaksikymmentä minuuttia kihnuutusta ylämäkeen. Aurinko porotti, mutta hienoa oli. Tästä mentiin Esporlesiin ja tässäkin välillä oli nousu, edellistä vähän hevimpi. Tosin nousun jälkeen odotti hieno lasku, jota myöskään ei Suomessa koskaan koe. Täältä matka jatkui jotakuinkin Palmaan ja rantatietä takaisin Palma Novaan.

 

Palman satamasta, Pekka havittelee tuovansa veneen Vesijärvelle 

Tämä pätkä siis rantatie oli hienoa vetää autojen mukana, polveilevaa ylä- ja alamäkeä, todellista rallia. Ensimmäinen lenkki takana ja seuraavasti dataa:

Ajoaika 2:50 h

Matka 67 km

Nousum 945 m

Ylämäkeä 25 km, 37 %

Tasaista 10 km, 16 %

Alamäkeä 31 km, 47 %

Toinen lenkki hahmoteltiin Pekan kanssa ns. rantatielenkki, joka alkoi ajamalla Calviaan, Es Capdella, Puigpunyent ja Esporles. Eli nämä kaksi hienoa nousua ja upea lasku, kuten edellispäivänä.

 

Kuva ensimmäiseltä hienolta nousulta, ja matka jatkuu

 

Kuva toisen hienon nousun päältä 

Esporlesista lähdettiin Banyalbufariin eli länsirannikolle, josta alkaa ns. rantatie. Tämän pituus oli noin 40 km, joka menee 100-300 metriä merenpinnan yläpuolella vuorenrinteellä meren mukaisesti. Hienoja mutkia, kauniita maisemia, hienoa asvalttia ylä- ja alamäkineen välillä kylien läpi mennen. Oikein fiilistelyä parhaimmillaan.

 

Rantatietä parhaimmillaan, geelitauko

Tässä välillä oli loisto ravintola. 300 m korkeudessa tarjosi upeat maisemat Välimerelle. Tässä kohtaa oli hyvä täyttää pullot ja hoitaa tankkausta, vielä oli hyvin matkaa jäljellä.

 

Ravintolan terassilta näkymät välimerelle

Niin matka jatkui aina yhtä upeana Andratxiin ja tästä taas hienon nousun ja laskun myötä Es Capdellaan ja tuttua reittiä pitkin Calvian kautta Palma Novaan. Reissun hienoin lenkki!

Ajoaika 3:50 h

Matka 83 km

Nousum 1560 m

Ylämäkeä 36 km, 44 %

Tasaista 5 km, 6 %

Alamäkeä 41 km, 50 %

Kolmas lenkki. Nyt oli tarkoitus käydä Valldemossassa, jossa Pekkakaan ei ollut käynyt aikaisemmin. Karttoja lukien onnistuimme reitin ajamaan juuri niin päin, mikä oli hyvä eli serpenttiinit nousemalla ja loivemmat mäet laskien. Alku lenkistä oli kuten edellisellä lenkillä eli Calviaan, mutta tästä kohti Palmaa ja sitten Puigpunyentiin. Näin oikaistiin tämä yksi kova nousu vähän helpomman kautta, mentäessä Esporlesiin. Tästä pieni nousu isompaa tietä, josta lähdettiin sitten uudelle pätkälle eli nousemaan Valldemossaan.

 

Tässä kohtaa noustiinkin vaihteeksi, 250 m:stä 500 metriin, jonka jälkeen pieni lasku ja tasamaata oltaen nyt Valldemossan kylässä. Tankkaukset hoidettiin ja fiilistelyt suoritettiin. Nyt alkoi reissun hienoin alamäki! 400 metristä tiputettiin 100 metriin 9 km matkalla, joka vei aikaa 11 minuuttia. Yhtä mittaa makeeta alamäkeä, välillä jyrkempää ja välillä loivempaa. Hieno tunne kilpurilla laskea yhtä soittoa noinkin kauan, vauhdinhurmaa.

 

Valldemossan kylä jää taakse ja tästä alkaa upea alamäki 

Näin tultiin s’Esgieietaan. Vähän takaisinpäin Länteen Son Comesin kylään ja pikkuteitä pitkin Palmaan. Rantatietä jälleen hotellillemme Palma Novaan. 

Ajoaika 3:32 h

Matka 86 km

Nousum 1200 m

Ylämäkeä 34 km, 40 %

Tasaista 10 km, 12 %

Alamäkeä 41 km, 48 %

Neljäs lenkki ja viimeinen omalta kohdaltani oli sitten ns. cruisailulenkki. Cruisailua oli lukuisat kylät, joissa rullailtiin hissukseen maisemia yms. ihaillen. Eli Palma Novasta Santa Poncaan, Costa se la Calmaan, Pegueraan, Camp de Mariin ja Port Andratxiin.

 

Santa Ponca, tiet ja kävelytiet tip top kunnossa, kuten kaikkialla

Siitä hivenen Andratxiin päin ja välitie S’Arracoon, josta lenkin hienoimpaan paikkaan Sant Elmiin. Sinne päästiin nousemalla sata metriä ja sitten laskien meren pinnalle Sant Elmiin. Upea paikka, jossa nautittiin taas tankkaukset. Tässä kohtaa tiesi, että pienen tauon jälkeen tuntui raastavalle lähteä nousemaan taas tuota sataa metriä auringon porottaessa ja jalkojen ollessa vielä hiukan lepotilassa! No siitäkin kummusta selvittiin. Nyt matka jatkui Andratxiin, jossa haeskeltiin oikeata reittiä jonnin aikaa, eli Es Capdellaan, josta sitten taas tuttuja reittejä pitkin Palma Novaan Isooolle kylmälle oluselle. 

Ajoaika 3:04 h

Matka 67 km

Nousum 1200 m

Ylämäkeä 28 km, 42 %

Tasaista 11 km, 16 %

Alamäkeä 27 km, 42 %

 

Red Bull antaa siivet

 

Pirtelö ottaa siivet

 

Kaiken kaikkiaan tiet olivat huippukuntoisia, ei likaa, ei halkeamia, eri pinnoitteita, ei töyssyjä, soraa jne. Tästä osoituksena mm. nolla rengasrikkoa. Kelit suosivat, kuten tuohon ajankohtaan odottaakin, sellainen +30-32 päivällä ja illalla pimeen tullessa noin +25. Paljon lenkeillä näki muita kanssa kihnuuttajia sekä lampaita vuoristossa. Autot ottivat pyöräilijät erittäin hyvin huomioon, väistäen ja odottaen rauhassa hyvää kohtaa ohitukselle. Siis turvallisen tuntuista ajella, pois lukien Palman läpiajo. Pieniä kyliä oli vähän väliä, joka tarjosi maisemia, mutta myös juomapuolta eli tuossa helteessä nestettä meni, mutta näin sen saatavuus oli hyvä, koska kylässä oli aina joku baari.

Tässä kohtaa harmitti, kun oli viikon reissu ainoastaan. Hyvinkin olisin jatkanut toisen perään, kuten Vihervuoret tekivät ja Pekalle tuli neljä hyvää lenkkiä näiden jälkeen. Kaiken tämän perusteella voin lämpimästi suositella Mallorcaa maantieleiriä havittelevalle, eikä ihme, sillä ammattilaisetkin tuota käyttävät hyvin paljon.

Kaikki ne tunnelmat ja kuvat eivät välity tästä, mutta jokainen voi arvata puitteiden olleen erinomaiset!

Kiitos vaimolle ja Pekalle perheineen.

Teksti: Miksa