Ajatus korkean paikan leiristä heräsi MC Krampin perinteisellä, ensimmäistä kertaa järjestetyllä Itsenäisyyspäivän risteilyllä viime vuonna. Yksimielisesti tapahtumapaikaksi sovittiin Garda, ja koska Tahko on Suomen Garda, oli matka Nilsiään itsestäänselvyys.
Välttääksemme suuremmat eksymiset päätimme värvätä mukaan pahaa aavistamattoman paikallisen gurun, Joke Turusen. Joke on järjestävän seuran; kuopiolaisen Wildlife Telemarkin kantavia voimia, jolla sekä reitti että Tahkon muutkin kujeet ovat hallussa.
Kuusi Kramppilaista: Pekka, PekkaV, Retsi, Portti, Hape ja Oz oli perjantaina hyvissä ajoin perillä kämpillä.
Myös Joke tuli mökillemme perjantaina, joten aina niin välttämättömään spekulointiin jäi riittävästi aikaa.
Lauantaiaamu aukeni pilvisen harmaana, mutta kuitenkin poutaisena. Lämpöasteita kympin nurkilla, joten sää oli mitä parhain Tahkon valloitukseen. Pakkasimme mukaan reilusti evästä, koska päivästä tulisi varmasti pitkä ja viimeiselle huoltopaikalle kaivoksen laavulle oli jo alkujaankin budjetoitu makkurinpaisto.
Hotellin pihalla starttipaikalla seuraamme liittyi vieltä Arto Siilinjärveltä.
Vuosien mittaan aina vaan tutummaksi käyvä reitti oli viime päivien sateiden takia mukavan pehmeä, ja osuva kommentti olikin yleisimmin ”jumalaleissön, miten rullaa!”. Jo heti ensimmäinen pururatahinuutuksesta kura/kivikkopoluksi vaihtuva nousu harjulle vetää väkisinkin miehen nöyräksi.
Onneksi Tahkolla kuitenkin mäen valloittajaa odottaa aina palkinto, rentouttava ja palauttava ;-) lasku.
Viimeisen Tahkolle nousun reitti on muuten nyt uusi ja ainakin minun mielestäni mielekkäämpi. Nyt käydään hakemassa ”vauhtia” järvenrannasta ja lähdetään kihnuttamaan jälleen mukavasti rullaavaa ylämäkeä kohti varsinaista nousua Tahkovuoren päälle. Siis jonkinlainen nuosuun valmistautumisnousu?
Viimeinen ylämäki onkin sitten sitä itteään eli päättymättömältä tuntuva nousu, joka aina välillä mukavasti jyrkkenee, ja näissä jyrkissä kohdissa on tietysti aina muutama kivenmurikka ajolinjojen valintaa helpottamassa. Joka tapauksessa tämä reitti on ajettavampi kuin aikaisempi.
Ajoimme lauantaina siis Tahkon 60 km:n kierroksen ja osa porukasta sunnuntaina vielä Arton opastuksella reitin viimeisen parikymppisen. Mittariin saatiin kahden päivän aikana siirtymineen 98 km.
Kalustorikoilta ei aivan vältytty, saldona yksi katkennut vaihtajankorvake, tyhjentynyt tubelessgummi (siis niitä puhkeamattomia **%%#¤), yksi sisärengas, yksi murtunut runko, kaksi ketjurikkoa ja useampi takavaihtajansäätö. Mutta muuten meni hyvin.
Vielä yksi huomio reitiltä: paikallinen väki taitaa ihan oikeasti tykätä meistä maastopyöräilijöistä.
Ainakin poikkeuksetta kohtaamamme ihmiset moikkailivat iloisesti ja talojen pihoille väki morjesteli, kun ajoimme ohi. Hyvä meininki!
Ensimmäinen vuotuinen Tahko Training Camp onnistui loistavasti, kiitos Joke!
MC Kramppi palaa Tahkolle 28.6. varsinaiseen koitokseen tällä näkymin ainakin 10 kuljettajan voimin.
Nähdään!
- Oz -
