Kevään aikana alkoi kiinnostaa ajatus ajaa Tahkolla 120 kilometriä. Olihan takana talvi, jolloin hiihto kilometrejä oli tullut n. 1000 ja keväällä fillarilla maantielenkkejä ja heti maastolenkkejä kun se oli mahdollista. Talven aikana viikossa tuli hiihdettyä 3-4 kertaa sekä kevään ja alku kesän aikana maastopyöräilyä 2 kertaa ja juoksua 1-2 kertaa viikossa. Tosin saattoi olla viikkoja, jolloin tuli vain kaksi maastopyörälenkkiä. Poikani Eemelin syntyminen toukokuun alussa toi lisää motivaatiota ja treenit tuli tehtyä tehokkaammin vaikka harjoituskerrat vähentyi viikossa. Oikeastaan näillä eväillä lähdin selättämään Tahkon 120 km. Tarkoituksena oli ajaa maaliin ilman mitään aika tai sijoitus tavoitteita.
Viikko ennen h-hetkeä viimeinen maastolenkki ja kolme päivää ennen kisaa aloitin tankkauksen. Dexal Gel –tankkaus alkoi keskiviikkona. Seuraavan kolmen päivän aikana söin kolme 30g:n pussia vuorokauden aikana. Kisaa edeltävänä päivänä kaksi pasta-annosta. En tiedä oliko tuosta mitään hyötyä, mutta tulihan tehtyä.
Tahkolle saavuimme perjantai-iltana kuuden aikaan ja fiilikset oli tosi hyvät. Arin ja Micken (MTBCF) kanssa vaihdettiin kuulumisia Piazzan pihassa kun kävin hakemassa numeroa. Mietittiin Arin kanssa seuraavan päivän 120 km:n koitosta. Micke osallistui 60 km:n matkalle.
Kisa-aamuna herätys 5.30 ja sitten alkoi viimeinen tankkaus. Puuroa, leipää, kinkkua, juustoa, mysliä, jogurttia, banaani, energiapatukka ja tuoremehua tuli syötyä hyvissä ajoin ennen klo 7.00. Batteryn energiajuoma vielä 8.00. Pakolliset aamu istunnot ja sitten hiljalleen fillarilla kohti Piazzan pihaa. Sää oli hyvä! Järkevällä ajolla homma tulisi ehkä suoritettua.
Viimeiset jutustelut ja onnen toivotukset kramppilaisten ja Micken kanssa sekä peukun nosto Arille. Ari lähti miltei paalupaikalta tykittämään alun asfalttiprologille. MC Krampin jengistä Tahkon 60 km:n selätykseen oli lähdössä President Oz, Vice President Pehu sekä Miko, Pekka, Hessu, Petteri, Jussi, Lade, Hape, Henna, Marko ja Pertti. Tämän lisäksi OriToiveen Rauli oli toista kertaa starttaamassa Tahkon 60 km:n kisaan. Tuttuja oli myös 45 km:n matkalle lähdössä. Helena ja Team Leppäsen Pyörä suurella joukolla sekä Anu 25 km:n matkalle.
Jartsa lähtötunnelmissa.
Muita Kramppilaisia lähtöspekulointia harrastamassa.
Klo 9.00 startti tapahtui ja 736 pyöräilijää lähti matkaan. Alun asfaltti osuudella jengi veti aivan sairasta vauhtia. Minä tyydyin rullailemaan ihan rauhallisesti ja ehdin hyvin vaihtamaan muutaman sanan Pehun, Raulin ja Hapen kanssa. Hape totesi että keskeyttää ekaan huoltoon kun flunssa otti kovemman otteen Tuorakan miehestä.
Lähdön jälkeistä asfalttipätkää.
Ensimmäiselle huoltopaikalle tultiin aika nopeasti, jossa kannustamassa oli Eemeli, Teikku, Sari, Merja, Nora ja Erja. Ekan huoltopaikan ohitin pysähtymättä. Jonossa ajelu jatkui sopivalla vauhdilla ja reitti oli kuivaa. Tällä osuudella on yleensä totuttu, että kuraa löytyy. Tällä välillä näin viimeisen kerran Pehun ja Mikon.
Toiselle huoltopaikalle otin vettä, suolakurkkua ja leivän. Samalla huoltopaikalla oli myös Rauli, Hessu, Oz ja Pekka. Lade ohitti tämän huoltopaikan ja sen koomin häntä en nähnyt.
Jartsa jossain reitillä.
Seuraavaksi edessä oli Kinahmin valloitus ennen seuraavaa Karjamajan huoltoa. Eka Kinahmi meni ihan huomaamattomasti kun juttelin Pekan kanssa. Vähitellen oli päästy vetämään myös teknisempää polkua, joka tuntui olevan monelle aika vaikeata. Onneksi MC Krampin lenkeillä ajetaan teknisiä polkuja, joten minkäänlaista ongelmaa ei ollut ajaa jonossa ja kikkailla kivien sekä juurien yli.
Nyt nautiskeltiin ja katsottiin maisemia kun ne ovat muina vuosina jäänyt kiireen takia tekemättä. Karjamajan huollossa Sari ja Erja oli vastassa. Totesin heille että vartioikaa mun pyörää ettei varas vie sitä. Fillarit jäi parkkiin ja matka jatkui kävellen notkuvien pöytien luokse. Kävely Kinahmin päälle ja Karjamajan huollossa teki hyvää jaloille. Tosin, missään ei vielä ajo tuntunut. Edelleen samat tutut hemmot huollossa kuin edelliselläkin huoltopaikalla. Mainitsin nyt toistamiseen heille, että aloitinko liian kovaa, kun kaverit pyörii koko ajan samoilla paikoilla. Tämän jälkeen Raulia en enää nähnyt. Takaisin pyörän luo, joka oli vielä tallessa ;-) Ketjujen rasvaus ja menoksi.
Karjamajalta lähdettäessä totesin parille katsojalle että tää on sitä maastopyöräilyä kun polku oli teknistä. Samassa tulikin jalkakosketus maahan ja oli todettava samaan hengen vetoon että suorituspaineita tuli kun tiesin heidän katsovan. Vauhdilla Karjamajalta alas, joka tuntui viime vuodesta vaikeammalta vai oliko vauhtia nyt enemmän. Maantiekihnutus edessä ja muutamia tyyppejä ajoi siinä ohi. Tässä vaiheessa ihmettelin, missä mahtaa olla muut keltaisella numerolla ajavat, kun niitä ei ollut näkynyt sitten lähtöalueen.
Toinen Kinahmi ja Pekka oli taas mun edessä. Mitä? Missä Pekka oli mennyt ohi? Myöhemmin selvisi että hän jätti Karjamajan huollon väliin. Siinä siis selitys. Kakkos Kinahmille talutteli fillaria samaan aikaa myös Ahtialan Jussi. Kiinnitin huomiota Jussin löysään takarenkaaseen ja taisin mainita asiasta.
Juuri ennen Kalkkiruukin huoltoa asfaltti osuudella oli Eemeli, Teikku, Nora ja Merja kannustamassa. Hehkutin, että ei tunnu missään! Totuus oli, että sellainen pieni tunne kivusta oli vasemmassa pohkeessa, mutta ei sitä tarvinnut kertoa. Sovittiin samalla Teikun kanssa, että kun ohitan mökin ennen Piazzalle tuloa, juon puolikkaan kylmän Batteryn. Kalkkiruukin huollossa suolakurkkuja reilusti sekä täytätin reppuun lisää vettä ja jatkoin eteenpäin mahtavia polkuja.
Seuraava Tuulivaaran huolto tuli aika nopeasti vaikka lopussa olikin pitkältä tuntuva hiekkatien nousu. Nyt oli käytävä puskan puolella tyhjentämässä kepillinen. Olisiko juomista pikkuisen vähennettävä, kun tuon toimenpiteen jouduin tekemään. No, se oli ainut kerta koko kisan aikana. Tuulivaaran huollossa Oz ja Hessu tankkasivat samaan aikaa.
Kohti Rahasmäen huoltoa hyvällä fiiliksellä. Aurinko paistoi ja fillari toimi hyvin. Matkalla otin kiinni Helenan. Hän teki omaa suoritustaan 45 kilometrin matkalla. Matka jatkui hyvää vauhtia Rahasmäen huoltoon, jossa Hessun kanssa istahdettiin hetkeksi (hetki=5sek) ja soitto Teikulle, että lähden tulemaan kohti Piazzaa. Ozzy karkasi tässä vaiheessa kohti maalia ja myös Hessu meni huollon jälkeen menojaan.
El Granden tulin tietoisesti erittäin rauhallisesti välillä ajaen ja välillä taluttaen. Pieni hymy nousi kasvoille kun hiihtohissi näkyi. Ajattelin että toisella kierroksella tässä vaiheessa on aika vähän matkaa, mutta sitä ennen on "enää" n. 60 km jäljellä. Vauhdikkaasti alas laskettelurinnettä, mutta katsoin kyllä ylhäällä upeaa maisemaa. Vau! Laskun puolessa välissä Hape työnteli Cannondalea ylöspäin. Oli sitten vissiin keskeyttänyt ekaan huoltoon ja siirtynyt katselijan rooliin.
Sitten kuuluikin jo Teikun huuto Villa Rivarilla asuntomme parvekkeelta. Jo aikaisemmin sovittu kylmä puolikas Battery kiidätettiin juotavaksi, jonka jälkeen matka jatkui pikaisesti kohti Piazzan huoltoa.
Piazzalla meno vaikutti tosi hyvältä. Musiikki soi ja ihmiset nautti hienosta päivästä. Mulla oli vielä kierros jäljellä, joten tankkauksen jälkeen kihnuttamaan asfaltti mäkeä ylös. Ei kyllä tuntunut yhtään vaikealta lähteä toiselle kierrokselle, vaikka siitä etukäteen peloteltiin. Nyt mä pääsin nauttimaan omalla vauhdilla Tahkon mahtavista poluista!
Puolivälin krouvissa olin sijalla 42 ja aikaa meni ekaan kierrokseen 4:39:16.
Toiselle kierrokselle.
Alkumatka meni asfalttiprologilla leppoisasti, mutta kun siirryttiin latupohjille tuntui ajo pikkuisen tahmealta. Eka huolto tuli kuitenkin yllättävän nopeasti. Huollossa tiedusteltiin vointia samalla, kun pistelin suolakurkkuja. Rouva olisi jutellut pidempääkin, mutta mulla oli kiire jatkamaan. Hyvän matkan toivotukset kuului, kun suuntasin Cannondalen keulaa eteenpäin.
Nyt ajo tuntui jo paremmalta, mutta kun seuraavaa huoltoa lähestyin tuntui taas vähän vaikealta. Huollossa suolakurkkua, leipää ja vettä sekä ketjujen rasvaus.Tiedustelin onko ketään mennyt mun edellä, kun Piazzalta toiseen huoltoon en ollut nähnyt kuin yhden pyöräilijän ja hänkin jätti kisan kesken. Rouvat kertoi, että n. 5 minuuttia sitten oli edellä oleva kilpailija lähtenyt. No, ei muuta kun matkaa ja rouvilta kuului hyvän matkan toivotukset.
Ennen seuraavaa Karjamajan huoltoa edessä oli Kinahmin selätys. Nyt alkoi ajo tuntua hyvältä kun alkoi kunnon polut. Tie osuuksilla oli vaikeampaa, mutta kun Kinahmille nousu alkoi kärrypolkua pitkin niin ajokin tuntui hyvältä. Kinahmin alla pöllähti ensimmäinen kanssakilpailija tokalla kierroksella silmien eteen. Ei muuta kun heti ohi, ennen kun alkoi fillarin talutus Kinahmille.
Fillarin päältä pois ja katse ylös. Mäessä oli 4 muutakin! Tosin Vehmaksen Katille korjasi kaks karpaasia rengasta. Heidät ohitettuani alkoi vauhti kiihtyä eli askel piteni. Ajatuksissa oli, että nuo ei minua ohita. Kinahmin päällä ajoin viime vuoden naisten 120 voittajan Rauni Parantaisen kiinni. Hän kyseli oliko Katin rengas saatu kuntoon. Totesin että kyllä ne lähtöä teki, joten rengas taisi olla kunnossa.
Vauhti tuntui jälleen kiihtyvän ja ennen Karjamajalle tuloa polku kävi välillä aika kapeaksi, kun vauhtia oli vähän liikaa.
Karjamajalle pääsi kurvaamaan ekasta kierroksesta poiketen alas asti. Huoltopaikalla oli mun lisäksi yksi kilpailija, joka valitteli että perse on kovilla jäykkäperäisellä.
Juomarepun täyttö, energiasuklaapatukka, suolakurkkua ja nopeasti matkaan. Kinahmin nousussa ohittamani kilpailijat eivät ehtineet Karjamajalle ennen lähtöäni. Se tuntui olevan mulle tärkeä juttu. Huoltopaikalla ollut kaveri jäi myös taakseni. Käytin kyllä kaikki taitoni ja pyörän ominaisuudet hyväksi Karjamajalta lähtevässä laskussa. Välillä taisi olla Cannondale kyllä jonkun muun hallittavissa, sen verran ohjelmaa alamäessä oli.
Tieosuudella otin vielä Dexalin Gelin, joita olin laskujeni mukaan nauttinut siihen mennessä 4-5.
Kinahmi kakkosen nousin aivan omassa rauhassa tai oli siellä paarmat seurana, mutta niin sekaisin en ollut, että niille olisin jutellut. Ei mitään ongelmia nousussa. Vasemmassa pohkeessa tuntui pieni kipu, mutta se ei vaikuttanut kävelyyn tai ajamiseen yhtään.
Ajatuksissa pyöri ehtiikö Pehu reitille huoltamaan. Otanko kännykän äänettömältä pois, jos hän yrittää soittaa, mutta en malttanut pysähtyä sitä tekemään. Pehun kanssa oli sovittu, että tuo kylmän Batteryn jos ehtii reitille katsomaan. Kylmä Battery kyllä maistuisi hyvältä. Kyllä sitä jonkinlaisessa hurmiossa tuli tiettyjä osuuksia, koska ihan tarkkaa kuvaa ei kaikista kohdista ole toiselta kierrokselta.
Vauhdikas lasku traktoriuraa myöten ja ennakkoon varoiteltu kivikko pätkä toistamiseen edessä. Astetta varovaisemmin kuin ekalla kierroksella sain selvitettyä sen ilman rengasrikkoa. Asfaltille tultaessa näkyi seuraavien kanssa kilpailijoiden selät. Kalkkiruukin huoltopaikalle matkaa enää pari sataa metriä. Oli mahtava tunne saapua huoltoon kun Anun, Pehun, Sarin, Petterin, Erjan ja Hessun kannustushuudot kantautuivat korviin. Ohjeita sateli loppumatkan osalta, pohkeita hierottiin Erjan toimesta, kylmällä Batterilla viilennettiin niskaa, ketjuja rasvattiin... Huolto pelasi hyvin! Vasen pohje oli niin hellä, että sitä ei voinut hieroa kunnolla, mutta edelleen se ei vaikuttanut ajamiseen. Matka jatkui vauhdikkaasti. Tuntui, että tuttujen ihmisten näkeminen ja kannustus sai Cannondalen suorastaan lentämää savolaisessa metsässä kohti seuraavaa huoltopaikkaa.
Sama porukka oli vastassa vielä Tuulivaaran huoltoon lähtevän nousun alla, jossa kylmä Battery maistuin aivan uskomattoman hyvältä. Tässä vaiheessa näkökentässä oli kaksi kilpailijaa, jotka tuli ohitetuksi nopeasti Tuulivaaran huollon jälkeen. Tuulivaara-Rahasmäki välillä taisi tulla neljä "päänahkaa".
Toisella kierroksella, kun tulin jonkun perään, kuului heti kysymys haluatko ohi. Ja ohi menin heti. Peesailemaan en jäänyt toisella kierroksella ketään. Miksi olisin jäänyt, kun ohitettavat tuntuivat olevan sen verran väsyksissä, kun taas itsellä oli voimia vielä reservissä.
Rahasmäen huollossa vilkaisin kelloa ja totesin, että tässä on mahdollisuudet yhdeksän tunnin alitukseen. Kiireesti fillarin selkään ja menoksi. Huoltohenkilökunta ehti vinoilla mulle Leftyn keulasta aikansa kuluksi. Huollossa ollut toinen hemmo oli hiljaista kaveria. Kaveri karkasi huollosta liikkeelle ennen mua, mutta tuli ohitetuksi hyvissä ajoin ennen El Grande nousua.
Viimeinen väli Rahasmäestä maaliin tuli sitten kelloa vilkuillen. Kyltti 4 kilometriä maaliin! Matka tuntuu todellisuudessa paljon pitemmältä. Olisiko syynä El Grande? Grande tuli ekan kierroksen tapaan välillä ajaen ja välillä kävellen. Kun sitten hissikoneet tuli näkyviin, oli tuuletuksen paikka. Huusin MÄ TEIN SEN! ! !
Eihän edessä enää ollut kuin pikkuinen lasku ja Syvärin kierto. Muistin katsoa taas upeaa maisemaa.
Maaliin tulo oli mahtava! Huutosakki oli kasvanut entisestään ja meteli oli kuin olisin saapunut maaliin voittajana. Minulle tämä oli voitto. Taisi kuuluttaja ja jengi terassilla innostua huutamaan kun MC Krampin huutosakki piti sellaista meteliä. Ajelin rauhallisesti maalialueella ja maaliviivan yli ammattilaisten tapaan kädet ylhäällä. SE ON SIINÄ! Aika 8:54:56 ja sijaluku 24.
Maali lähestyy!
Nyt voi jo huokaista.
Mies ei näytä yhtään väsyneeltä.
Itse sankari.
Tunne oli mahtava maalialueella kun poikani Eemeli 2kk oli vaimoni Teikun kanssa ensimmäisenä onnittelijoiden joukossa.
Buffin I DID IT –05 liinan kun sai päähän, sitä tunsi tehneensä jotain sellaista, jota arvostetaan maastopyöräilijöiden keskuudessa. Toivottavasti MC Krampin jengistä löytyy tulevina vuosina muitakin, jotka ajavat Tahkolla 120 kilometriä. Suosittelen!
Kramppilaisia osoittamassa kunnioitusta Jartsan suoritusta kohtaan myöhemmin illalla - mukana myös punainen matto.
Lisää rispektiä!
Todella positiivinen fiilis jäi kisasta, joten ei sitä koskaan tiedä, vaikka kenties joskus uudestaan ;-)
I DID IT 2005 TAHKO MTB 120!
Kiitos Eemeli ja Teikku.
Kiitos Pekka "Pehu" Hokkanen, Cannondale oli huippu kunnossa!
Kiitos MC Kramppi ja kaikki Tahkolla kannustamassa olleet.
Punainen matto, aalto liikkeet ym. jutut ei unohdu koskaan. Mahtava viikonloppu!!
t. Jari
ps. data:
aika 8:54:56, sijoitus 24 (60 km -> aika 4:39:16, sijoitus 42)
tehokas ajo-aika 8:20
keskinopeus 14,6 km/h
max nopeus 50,3 km/h
keskisyke 143
max syke 171
kcal 6683
