MC Kramppi - Lohja 24h MTB 2004

22.5 oleva launtaiaamu valkeni aurinkoisessa säässä ainakin Lahden suunnalla. Suunnittelu ja järjestely oli suoritettu huolellisesti ja tarkasti ja näin ollen joukkueemme pääsi starttaamaan kohti Lohjaa suunnitellusti kukonlaulun aikaan. Jo perinteiseksi muodostunut saapuminen Lohjalle meni ilman murheita. Ihmiset olivat iloisia ja ilma oli nautittavan epävakaa ainakin sääspesialistimme mukaan, joka teki välittömästi arvion siitä, että varmuudella saamme vettä reissulla ja odotettavissa olisi kostea ja kylmä yö.

Tässä vaiheessa puolijoukkuetelttamme ja lähes koko leirimme olikin jo pystyssä. Harjoitus on tehnyt mestarin sillä teltta nousi sitä vauhtia pystyyn, että heikompia hirvitti. Huoltotelttamme oli kerrassaan loistava ja se terästettynä lämpösäteilijällä niin porukalla ei taatusti ollut valittamista. Ruokahuoltomme sekin osoitti olevan vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin joukkueen kuskitkin, eli tikissä. Tässä vaiheessa joukkueemme ruokapöytä tahtoi käydä pieneksi, lienee ruokapuoli ollut ylimitoitettu kiitos Oululaisen. Myöskään pientä yksityiskohtaa ei voi olla mainitsematta: punainen matto, joka johdatti meidät telttaamme, joten saapuminen ja lähteminen lenkille oli aina yhtä juhlaa! Voimme todeta puitteemme vähintään kelvollisiksi.

Seuraavaksi oli lähtöhetki ovella. Joka jamppa alkoi kaivella reppujaan ja kas kummaa kaikki olivat sattumalta valinneet lähtöhetkeen vähintäänkin asiaan kuuluvat asusteet, eli puvuntakki ja kauluspaita kravatteineen. Voimme iloksemme todeta ettemme syyllistyneet minkäänlaiseen ylipukeutumiseen sillä Kakkosnelkun kriittinen tuomaristo antoi meille ”näyttävin ryhmä” –palkinnon, ja pahaa pelkään heidän valintaan vaikuttaneen juuri tämä tyylimme.

Ja asiaan, se on ilmeisesti aina yhtä hienoa tämä startti ja ensimmäinen kierros, jossa lanseerasimme uuden hiphop ajotyylin –batistini (isolla limpulla). Startti olisi ollut täydellinen, jos olisimme saaneet edes vähän vettä, mutta hyvä näinkin. Retsi sai kunnian aloittaa ensimmäisen varsinaisen Lohjan kierroksen. Kiekka Retsiltä tuntui menneen salamannopeasti, syynä lienee ajaminen isoimmalla limpulla, kun uudet ketjut (joita tosimies ei testaa ennen kisaa) eivät olleet yhteensopivat vanhojen rattaiden kanssa. Tästä se lähti sitten rullaamaan ja saatiinhan sitä sadettakin aika-ajoin. Siinä kun yksi mies kiersi rataa, niin loput yrittivät pitää itseään lämpöisenä ja siinä käytettiin mitä ihmeellisimpiä keinoja. Toiset lämmittelivät kaminan ääressä, toiset joivat lämmintä kaffetta, ja toiset harrastivat mm. yhdenjalan kyykkyä. Oz tuntui ottaneen tämän lämmittelyn niin tosissaan, että nitkautti selkänsä lämmittelyssä ja siitä se mökötys alkoi. Onneksi lääkearsenaaliimme kuului arveluttavan näköisiä tabuja, ja saatiin selkä suoraksi ja mies riviin, onneksi. Mitä pidemmälle ilta meni, sitä kiivaampana alkoivat myös käydä spekulaatiot yön ja pimeyden ajovuoroista, ja tässä tuntuu taas Retsiä onnistaneen. Kaveri, jolla on porukan parhain (ainakin isoin) lamppu, pääsi sopivasti ajamaan niin, että valoja ei tarvinnut laisinkaan. Taktikointi on taitolaji.

Illansuussa saimme korkea-arvoisen delegaation vierailulle leiriimme, sillä Vice President Pekka H tuli mukanaan autolastillinen naisia tarkistamaan toimemme ”maailmalla” sekä syömään lettumme, joita muurarimestari Hape väänsi joukkuetovereille.  

Yö meni leppoisasti ajaen ja osallistumalla kehittäviin keskusteluihin kaminan lämmittäessä varpaita. Keskustelu saattoi toisinaan olla turhankin äänekästä. Sopivan paikan tullen pääsi jopa suoristamaan selän routamatolle, ja toiset jopa hetekalle. Todettiin muutoin niin reilun ja tasavertaisen porukan olleen tämän kertaisen joukkueemme, mutta sänkyvarustus tuntui joukkueemme jakavan kahden kerroksen väeksi. Aamun koittaessa neljältä linnut lauloivat ja juhla jatkui. Ajoimme per kuski kahta rundia peräkkäin yön ja aamun tunnit, ja näin jäi vapaavuorolla aikaa enemmän mm. kauneudenhoitoon. Vaikka takana oli raskas lauantai ja yö, niin hymy oli herkässä kaikilla, ja menohaluja tuntui riittävän ainakin Kalle-Veikalla ja Hapella. Parhaimmillaan sunnuntaina meittiä oli kolme yhtä aikaa radalla keräämässä mainetta ja kunniaa. Sitten loppui ajot kun kello naksahti puoleenpäivään, takana 24h Lohjan herkkua!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuuluu sanonta, joka sopii tähän kuin nenä päähän. Lopuksi oli se ikävin asia, eli leirimme purku. Kenenkään ei tarvinnut auttaa, mutta ihmeen hyvin purkaminen sujui. Keskustelu tässä vaiheessa oli nokkelaa vailla mitään järkeä, ja paluumatka oli alkava. Lämppärit kylmälle ja tikut silmäluomien väliin oli pelinhenki. Ja vaikka kukaan ei myönnä rasittuneensa fyysisesti, niin henkisesti jokainen oli antanut kaikkensa.

Ja loppuun on hyvä antaa tunnustus järjestäjille, sillä tapahtuma sujui loistavasti ja puitteet olivat kunnossa. Ja ennenkaikkea pitää kiittää lohjalaisia siitä, että sadetta ja kostean kylmää säätä saatiin. Huolestuimme mahdollisesta hellesäästä, kun tapahtuma oli siirretty aikaisempaa kaksi viikkoa myöhempään, mutta onneksemme huolemme oli aiheeton. Ja kiertopalkinto takaa osallistumisemme myös vuonna 2005.

Myös suuri kiitos sponsoreillemme, joita olivat Fazer Oululaisen Leipomo, Hämeen Konesampo, Lahden Reserviläiset, Leppäsen Pyörä sekä MC-Sport.

MC Krampin joukkue koostui tälläkertaa: Hape ”kepu” S, Jartsa M, Kalle-Veikka L, Ossi T the Oz, Pertti O alias portti ?, Retsi T ja allekirjoittanut Miksa K.

Teksti: Miko