MC Kramppi - Lohja 24h MTB 2003

Kun kottarainen alkaa laulaa, on kevät saapunut ja Lohjan retki käsillä. Tällä kertaa Lohjalle saapuminen olikin täyttää juhlaa. Järjestelyt osoittivat toimivuutensa jo majoittumisalueella, olihan meitä vastassa vastustamaton Taru Valkeapää suurella sydämellä, josta riittää lämpöä kylmäpäisemmillekin enduristeille. Paikan päällä saattoi myös huomata, että tapahtuma oli kasvanut entisestään, väkeä ja fillareita tungeksi paikalle virtanaan mutta hyvässä järjestyksessä. Tapahtuman trendikkäin asumus osoittautui olevan puolijoukkueteltta, ja alue muistuttikin illan hämärtyessä jonkinlaista maastopyörädivisioonan leiriä.

Sponsorimme eivät jättäneet meitä tänäkään vuonna pulaan. Maailmankaikkeuden coolein fillarilla tai motukalla liikkuvan ihmisen asustemerkki FOX a la MC-Sport tuki meitä läsnäolollaan, kalustotaustavoimamme Leppäsen pyörä vaatetti ryhmän vauhdikkaan punaisella ajopaidalla ja SEW Eurodrive kuljetti porukan onnistuneesti paikalle. Valtakunnan kuumimmat leipomot Vaasan & Vaasan ja Oululainen ravitsivat meitä huimalla määrällä leipomotuotteita, niin että itse asiassa auton lastia purkaessamme ei voinut olla varma olimmeko tulleet Lohjalle syömään eväitä vai ajamaan fillareilla. Finlandia-hiihto oli muistuttamassa syksyn ja talven tärkeistä liikuntatapahtumista, ja Toshiba-keskuskin oli sponsoreittemme joukossa. Majoitusasioissa käännyimme Lahden partiolaisten puoleen ja hetkeäkään empimättä Partioretki luovutti käyttöömme puolijoukkueteltan Kiitos kaikille yhteistyökumppaneillemme, Te teitte osallistumisemme mahdolliseksi.

Selvisimme teltan pystyttämisestä yllättävän kivuttomasti, liekö armeijan harmaissa mennyt edes yksi oppi perille. Kramppilaisten joukkue koostui tänä vuonna seuraavasta kokoonpanosta: Ellu – ainoa rohkea kauniimman sukupuolen edustaja joukkueessa, Jari, Make, Ossi alias Oz, Pekka V. alias Rainman – märkää ja mutaa pelkäämätön!, Pekka H. ja Retsi. Eräs krampin värejä tunnustava oli poikennut naapuritiimiin, mutta tulkittakoon tämä vahvaksi Sanan levitykseksi vieraalla maaperällä tietämättömien parissa.

Sponsori-eväiden syönniltä ja Pekka H:n erinomaisen keittämän kaffen juonnilta sentään huomattiin irrottautua mukaan tapahtuman avaukseen ja myös fillaroimaan. Tapahtuma alkoi taas näyttävällä yhteislähdöllä, jossa nähtiin väkeä Rooman keisarista Peppi Pitkätossuihin (liekö eksyneet Vantaan Ikean avajaisista?). Ensimmäisenä kramppilaisista suuntasi uudistetulle Lohjan reitille oma Ossimme alias Oz. Reittiä oli tänä vuonna pidennetty ja muutenkin uudistettu vaihtelevammaksi, joten tällä kertaa ei tarvinnut kärsiä liisterimäisistä ajourista ja fillariruuhkista. Taivaalle ilmestyi vähitellen kauan odotetut sadepilvetkin, jotka illan ja yön mittaan roiskasivat nestettä niskaamme sellaisella voimalla, ettei unohtuisi mille paikkakunnalle ja mihin vuoden aikaan olimme tulleet viettämään yhteistä fillarointijuhlaa. Mutta Lohjan kakkosnelonen ilman sadetta ei ole oikea Lohjan kakkosnelonen, joten tuskinpa kukaan sateesta edes kärsi, tämä vaan vahvisti suomalaista fillaristin sisua näyttää kaikille juurille, kannoille, puskille ja lätäköille, kuka on suomalaisten metsäpolkujen kuningas.

Haastavaa oli myös pitää tulta telttamme kamiinassa luontaisen kosteilla polttopuilla, mutta taatusti haastavampi osuus yön tunteina oli, myönnettäköön, puskea tihkusateessa ja raikkaassa pohjoistuulessa läpi sysimustan lohjalaisen pöpelikön. Toki sysimustaksi metsää ei voi kutsua satojen halogeenivalaistujen fillaristien syöksyessä läpi halkovan pimeyden. Valoista toki on hyötyä, mikäli ne toimivat, mutta kokemuksen rintaäänellä voin kertoa, että lohjalainen metsikkö polkuineen muuttuu huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, kun valot eivät toimi. Kannattaa kokeilla seuraavalla kerralla. Yöllisen kokemuksen jälkeen koko porukka oli taatusti karaistu kulkemaan olosuhteissa kuin olosuhteissa, erityisesti ne jotka eivät olleet vastaavaa aiemmin kokeneet. Vaviskaa Posion ja Kolin pseudoseikkailijat!!!

Kukaan ei varmasti voi kiistää tämänvuotisen Lohjan kakkosnelosen järjestelyjen onnistumista. Voi vain kuvitella niiden satojen vapaaehtoistyötuntien määrää, jotka on puhtaasta innostuksesta fillarointiin käytetty tämän upean tapahtuman onnistumiseksi. Tapahtuman luonnollisesti kruunasi säihkyvän iloisen Tarun läsnäolo, joka kunnioitti telttaleirin asukkeja odotetuilla vierailuillaan. Viva Taru, kiitos nimmarista ja FOX rules!!! Tavataan taas ensi keväänä Lohjalla!

Teksti: Make