MC Kramppi Lohjan 24h:ssa v. 2002
Lohjalla järjestettiin 4.-5.5.2002 kolmatta kertaa 24
tunnin hyväntekeväisyysmaastopyöräilytapahtuma. Tapahtuma on
kasvanut vuosi vuodelta ja tänä vuonna siihen osallistui 76 joukkuetta.
Suurin osa oli mukana seitsemän hengen joukkueen voimin, mutta joukkoon
mahtui myös muutama huimapäinen sooloajaja. Joukkueiden
osallistumismaksuista kerätyt rahat - n. 16 teur - lahjoitettiin Lohjan
aluesairaalan ja HUS:in sairaalapiirin käyttöön. MC Kramppi oli Lohjalla
mukana omalla joukkueellaan ja lisäksi pari Kramppilaista oli loikannut
ajamaan Magura Cultin tiimissä.
Kramppilaiset olivat olleet kärppänä paikalla kun ilmoittautumisia
alettiin talvella ottaa vastaan. Parin tunnin kuluttua siitä kun
kilpailukutsu oli Fillari-lehden keskustelupalstalla MC Kramppi oli jo
ilmoittautunut tapahtumaan mukaan. Kevään aikana hankittiin joukkueelle
aimo liuta sponsoreita ja valmisteltiin tapahtumaan lähtöä. Joukkueen
kapteeniksi nimettiin jostain käsittämättömästä syystä Portti ja muu
joukkue koostui Pekasta, Kallesta, Ellusta ja Retsistä. Lisäksi mukaan
värvättiin ydinporukan ulkopuolelta Late ja Titta. Huonokuntoisimmat Oz ja
Make joutuivat tyytymään Magura Cultin joukkueessa ajamiseen.
Tapahtumapäivän aamuna joukkueemme lähti matkaan yhden täyteen
pakatun pakettiauton ja henkilöautoarmadan voimin. Tapahtumapaikalle Lohjan
Tanhuhoville saapuessamme keli oli lohduttoman sateinen - onneksi
lämpötila sentään oli vuodenaikaan nähden korkea. Sateisissa
tunnelmissa ryhdyimme tukikohdaksemme vuokraamamme puolijoukkueteltan
pystytykseen. Vaikka tiimimme jäsenten armeijavuodet olivat vain kaukainen
muisto saimme teltan ja kamiinan pystyyn oikeinpäin ja ilman suurempia
henkisiä ja fyysisiä vammoja.
Muiden vielä pystytellessä leiriä Portti suunnisti kohti kapteenien
palaveria, josta palattuaan hänelle tulikin hoppu ehtiä kohti lähtöä ja
ensimmäistä osuutta. Lähdön hetken koittaessa klo 12.00 alkoi aurinko
paistaa ja keli näytti sittenkin suosivan tapahtumaa. Ensimmäisellä
kierroksella oli aivan turha kiirehtiä, sillä lähes kahdeksankymmenen
pyöräilijän suunnistaessa yhtä aikaa kapealle reitille ruuhkat olivat
selviö.
Olimme sopineet ajavamme ensi alkuun kierroksen per sälli, jotta
jokainen pääsisi ajorytmiin mukaan. Reitillä oli pituutta 4,6 km ja se
oli vaikeusasteeltaan sopiva kompromissi, ei liian helppo kokeneimmille
ajajille ja ei liian vaativa vähemmän ajaneille. Maasto oli enimmäkseen
kangasmaastoa, jossa oli aika vähän juuria ja kivikkoa - ainakin
Salpausselän reitteihin tottuneille. Toinen selkeä ero Lahden maastoihin
oli vähäiset korkeuserot. Matkalla oli oikeastaan yksi lyhyt jyrkähkö
alamäki ja yksi verkkoaidan vierellä kulkenut ylämäkiosuus, jotka
molemmat olivat kohtuullisen helposti ajettavia pätkiä. Reitille sisältyi
aika paljon kapeaa ja mutkittelevaa osuutta, jossa oli kiva kurvailla.
Reitin vaikein paikka taisikin olla vaihtopaikalta leiriytymisalueellemme
johtava polku, jossa näkyi useita kaatumisia vaihtoja odotellessa.
Lauantaipäivä sujui leppoisasti välillä leväten ja välillä yhden
kierroksen ajaen. Ajokierrosten lomassa ehti hyvin kokkailla ruokaa,
lepäillä teltalla ja käydä ihmettelemässä meininkiä muiden tiimien
majapaikoilla. Joukkueiden pyöräkalustossa riitti myös ihmettelemistä ja
erilaista kalustoa löytyikin pilvin pimein, sillä paikalla oli ainakin
viitisen sataa kalliimman puoleista maastopyörää, järjestäjien arvion
mukaan niiden arvo oli vähintään 500 teur.
Tauoilla oli mahdollista seurata myös paikallisten
maastopyörätrial-kuskien ajonäytöksiä, joiden aikana pojat hyppelivät
mm. paikalle tuodun farmari-Volvon katolle. Huiman näköistä ja taitoa
vaativaa puuhaa!
Illan hämärtyessä siirryimme ajamaan kahta kierrosta kerrallaan ja
tämä antoi mahdollisuuden pitää pidempiä taukoja ja nauttia esim.
leppoisista makkaranpaistotuokioista nuotiopaikoilla. Tunnelmat
tapahtumapaikalla olivat tosiaankin tapahtuman luonteen mukaisesti
leppoisat. Kyseessähän ei ollut varsinainen kilpailu, vaan tapahtuma,
jossa tärkeintä oli hauskanpito ja hyvä tarkoitus. Kukin joukkue merkitsi
itse ylös ajetut kilometrit, eikä kisan jälkeen jaettu palkintoja eniten
kilometrejä ajaneelle joukkueelle, vaan palkinnot jaettiin aivan toisin
perustein.
Yön saapuessa osa joukkueesta pääsi kokeilemaan ensimmäistä
kertaa pimeässä ajamista. Ajaminen valojen kanssa pimeässä metsässä
oli upea kokemus. Välillä sai olla täysin itsekseen pimeyden keskellä,
välillä vastaantulijoiden tai ohitettavien/ohittajien valot loistivat
keskellä synkkyyttä. Aika jännä kokemus.
Osa joukkueista jätti yöajamiset vähille, mutta Kramppilaiset
vääntäytyivät metsään myös yön tunteina. Aamuyöllä alkanut sade
vei kuitenkin ajohaluja sen verran, että silloin tuli noin tunnin mittainen
väli, jolloin kukaan meistä ei ollut ajamassa. Sade hellitti välillä
kuten tiimimme väsymyskin ja radalle vei taas tie aamunkoitteessa.
Sunnuntai-aamun ajovuorot olivat noin tunnin mittaisia ja viimeisellä
ajovuorolla ajaneen Portin ollessa reitillä taivas repesi kunnolla. Ensin
tuntui siltä kuin olisi tullut yö, sillä metsässä tuli yht'äkkiä
synkkää ja pimeää. Sitten vettä alkoi satamaan erittäin rankasti.
Viimeisten kierrosten aikana polut olivat jo melkoista kuramuussia ja
ajaminen muuttui selvästi aiempaa haastavammaksi - ja mies kuraisemmaksi ja
märemmäksi.
Maaliintulon jälkeen olo oli kuin uitetulla koiralla, mutta fiilis oli
samalla mahtava. Joukkueemme oli polkenut vuorokauden aikana n. 360 km.
Saimme samalla nauttia hienosta tunnelmasta ja erinomaisesti järjestetystä
tapahtumasta. Tapahtuma oli myös hienoa pr:ää maastopyöräilijöille,
sillä harvassapa lienevät ne urheilulajit, jotka lahjoittavat rahaa -
eivätkä ainoastaan vaadi yhteiskunnan tukea.
Kiitos Lohjalaisille hienosti järjestetystä tapahtumasta ja kiitos
sponsoreillemme tuesta. MC Krampin sponsorit olivat:
- KPMG
- Ins.tsto Paavo Ristola Oy
- Hämeen Konesampo Oy
- Latemar Oy
- Suomen Kylmätekniikka Oy
Magura Cultin joukkueessa ajaneiden Ozin ja Maken hankkimat tukijat
olivat:
- Leppäsen Pyörä
- Finlandia-maastopyöräily
- MC Sport/Fox
Ensi vuonna uudestaan!
Teksti: Portti
