MCKSBRC tutkii: Bike-lehden nro 09/2002 rengastestin jatkoanalyysi

Saksalaisen Bike-lehden nrossa 9/2002 ollut suuri rengastesti oli tehty perisaksalaiseen tapaan perusteellisesti. Testissä mitattiin mm. 37:n testirenkaan vierintävastuksia ja snakebitekestävyyttä. Testi jätti kuitenkin MC Kramppi Scientific Bike Research Centerin (MCKSBRC) tutkijaryhmän mielestä avoimia kysymyksiä roikkumaan ilmaan. Ilma oli sakeana mm. seuraavista kysymyksistä:

1        Mitkä tekijät vaikuttavat renkaiden vierintävastukseen eniten? Renkaan leveys, korkeus, paino vai jokin muu tekijä? Missä renkaissa on edullisin vierintävastuksen ja leveyden yms. tekijän suhde? Entä millä renkailla on optimaalinen vierintävastuksen ja snakebitekestävyyden suhde?

2        Vaikuttaako renkaan korkeus suoraan snakebitekestävyyteen ja onko jollain muilla tekijöillä merkittävää vaikutusta siihen? Millä renkailla on hyvä snakebitekestävyys suhteessa painoon?

3        Onko renkaan pitokyvyllä ja vierintävastuksella mitään yhteyttä toisiinsa?

4        Missä renkaissa on korkein ilmatila?

5        Miten renkaiden ilmoitetut ja mitatut leveydet eroavat toisistaan?

6        Entä renkaiden painot? Mitkä valmistajat ovat suurimpia valehtelijoita ilmoittaessaan niitä?

7        Onko kuu juustoa vai tomaattikastiketta?

Tutkijaryhmämme suljettiin tutkijankammioonsa pariksi viikoksi selvittämään vastauksia mm. yllämainittuihin kysymyksiin. Takaisin päivänvaloon päästetty ja ruokittu ryhmä on nyt julkaissut tutkimustensa tulokset, jotka on esitetty seuraavassa:

Tutkimuksen taustat ja perusoletukset

1. Vierintävastukseen vaikuttavat tekijät

2. Snakebitekestävyyteen vaikuttavat tekijät

3. Vierintävastuksen ja pitokyvyn riippuvuus toisistaan

4. Renkaiden ilmatilat

5. Ilmoitettujen ja mitattujen leveyksien erot

6. Ilmoitettujen ja punnittujen painojen erot

7. Onko kuu juustoa vai tomaattikastiketta?

Yhteenveto tutkimustuloksista

Tutkimuksen taustat ja perusoletukset

Analyysit perustuvat saksalaisen Bike-lehden nron 09/2002 s. 42-57 rengastestin tietoihin lukuunottamatta renkaiden ilmoitettuja painoja, jotka on selvitetty valmistajien kotisivuilta. Lehden testissä oli 37 rengasmallia, jotka oli jaettu kolmeen luokkaan; XC-kisarenkaat, endurorenkaat ja hardcore-freeriderenkaat.

Testirenkaille tehtiin lehdessä mm. vierintävastustesti sekä ns. durchslagsfestigkeit-testi, jonka avulla mitattiin renkaiden snakebitekestävyyttä. Testin arvostelukriteerinä käytettiin myös renkaiden pitokykyä mitattuna kahdella kriteerillä; kurvenhalt (pito mutkissa) ja traktion (pito). Pitokyky ja renkaiden loppuarvosana arvioitiin kuusiportaisella asteikolla. Testin yhteydessä renkaista mitattiin korkeus, leveys ja paino, joita MCKSBRC:n tutkijaryhmä käytti taustamuuttujina tutkimuksessa.

MCKSBRC:n tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mm. mitkä tekijät vaikuttavat vierintävastukseen ja snakebitekestävyyteen sekä miten paljon renkaiden ilmoitetut leveydet erosivat mitatuista leveyksistä sekä miten paljon painot erosivat punnituista painoista. Lisäksi tutkijaryhmä pyrki selvittämään millä renkailla vierintävastuksen ja snakebitekestävyyden suhde taustamuuttujiin oli edullinen. Analyyseja suoritettiin mm. korrelaatioanalyysin avulla. Analyyseissä on keskitytty tarkimmin endurorenkaiden ominaisuuksiin, mutta myös muut rengasluokat ovat olleet tutkimuksissa mukana.

1. Vierintävastukseen vaikuttavat tekijät

Tutkijaryhmä selvitti eri taustamuuttujien vaikutuksia vierintävastukseen korrelaatioanalyysin avulla.

K11 Vierintävastukset

Renkaan todellisen leveyden sekä korkeuden korrelaatio vierintävastukseen oli kohtuullisen merkittävä. Korrelaatiokerroin sai näiltä osin arvot 0,59 ja 0,57 eli leveyden ja korkeuden kasvaessa myös vierintävastus kasvoi. Vierintävastuksen ja renkaan painon välillä tutkijat löysivät vielä merkittävämmän korrelaation (korr.kerroin 0,75). Tämä merkitsee siis sitä, että renkaan painon kasvaessa myös vierintävastus kasvoi selvästi. Myös vierintävastuksen ja snakebitekestävyyden välillä havaittiin merkittävä korrelaatio (0,74) eli vierintävastuksen pienentyessä snakebitekestävyys heikkenee.

Tutkijaryhmä selvitti myös, millä renkailla on edullinen taustamuuttujan (leveys/korkeus/paino) suhde vierintävastukseen eli esim. minkä renkaiden osalta vierintävastus oli suhteellisen pieni suuresta leveydestä huolimatta.

Analyysi suoritettiin siten, että kullekin renkaalle laskettiin indeksit, joilla mitattiin renkaan saaman muuttujan arvon suhdetta muuttujan keskimääräiseen arvoon. Ts. mikäli keskimääräinen vierintävastus oli 32,4 W ja yksittäisen renkaan vierintävastus oli 10% keskiarvoa suurempi (eli huonompi), niin rengas sai indeksin arvon 90. Vierintävastuksen ja taustamuuttujien suhdetta arvioitaessa laskettiin vierintävastuksen ja taustamuuttujan rengaskohtaiset indeksit yhteen ja jaettiin saatu indeksi kahdella. Näin saatiin tunnusluku, joka mittaa vierintävastuksen ja taustamuuttujan suhteen rengaskohtaista eroa keskimääräiseen suhdeluvun arvoon. Ts. mikäli renkaan indeksi = 120, kyseisen renkaan tunnusluvun arvo on 20% keskiarvoa parempi.

MC Krampin road test-ryhmä suoritti myös omia käytännön vierintävastustestejään.

Vierintävastuksen ja leveyden suhdeluvun osalta rengaskohtaiset erot keskimääräiseen tunnusluvun arvoon olivat seuraavan taulukon mukaiset:

K12 Vv ja leveys

Edullisin leveyden ja vierintävastuksen suhde oli Schwalbe Fast Fredillä (indeksi 120), Ritchey Z-Max Milleniumilla (114), joka oli samalla paras endurorengas tässä suhteessa, sekä Continental Twister Supersonicilla (113). Seuraavaksi paras endurorengas oli Michelin Wildgripper XL S (112). Tällä tunnusluvulla parhaimman arvon saaneet renkaat olivat myös vierintävastukseltaan parhaita. Poikkeuksen kärkijoukossa muodostaa Ritchey Z-Max Millenium, joka oli suuresta leveydestään huolimatta melko hyvin rullaava rengas. Freeride-renkaat saivat tällä tunnusluvulla heikoimpia arvosanoja.

Mitattaessa vierintävastuksen suhdetta renkaan korkeuteen havaittiin seuraavaa:

K13 Vv ja korkeus

Parhaita arvoja tällä tunnusluvulla saivat Schwalbe Fast Fred (indeksi 120), Ritchey Z-Max Millenium (114) ja Michelin Wildgripper XL S (113).

Vierintävastuksen ja painon suhdetta tarkasteltaessa tutkijat havaitsivat seuraavaa:

K14 Vv ja paino

Tällä tunnusluvulla mitattuna parhaita arvoja saivat freeride-renkaat, kärjessä Tioga Factory DH (indeksi 139), Maxxis Minion DH (133) ja Michelin Comp 24-1 (133). Tätä voidaan tulkita niin, että renkaan painon kasvaessa vierintävastus kasvaa suhteessa vähemmän kuin paino.

Vierintävastuksen ja snakebitekestävyyden suhteessa renkaiden indeksiluvut olivat:

K15 Vv ja sb

Edullisin vierintävastuksen ja snakebitekestävyyden suhde oli freeriderenkailla. Parhaan arvon saivat Maxxis Minion DH (137) ja Schwalbe Space FR (130). Parhaat endurorenkaat olivat Schwalbe Fat Albert Light (113) ja Geax Sturdy (111), xc-renkaista parhaiten sijoittuivat Schwalbe Fast Fred (107) ja Michelin Wildgripper Comp S Light (106)

Käynnissä toinen käytännön vierintävastusta mitannut koe.

Johtopäätökset: Kaikki tutkitut taustamuuttujat (leveys, korkeus ja paino) vaikuttavat vierintävastukseen negatiivisesti. Merkittävin korrelaatio löydettiin renkaan painon ja vierintävastuksen välillä. Vierintävastuksen paranemisen ja snakebitekestävyyden heikkenemisen välillä löydettiin myös selvä korrelaatio. Huonoin vierintävastuksen ja leveyden sekä vastuksen ja korkeuden suhde oli freeriderenkailla, mutta painoon suhteutettuna freeriderenkaat saivat hyviä arvosanoja. Tämä voidaan tulkita siten, että freeriderenkaissa vierintävastus kasvaa renkaan painoa hitaammin.

2. Snakebitekestävyyteen vaikuttavat tekijät

Tutkijaryhmä selvitti myös snakebitekestävyyden ja taustamuuttujien (leveys, korkeus ja paino) välisiä korrelaatioita. Renkaat järjestettynä snakebitekestävyyden mukaan olivat:

K21 Snakeb.kestävyys

Kaikkien tutkittujen taustamuuttujien todettiin vaikuttavan merkittävästi snakebitekestävyyteen. Muuttujien ja snakebitekestävyyden väliset korrelaatiokertoimet olivat leveyden osalta 0,80, korkeuden osalta 0,75 ja painon osalta 0,94.

Tutkijankammiostaan happea haukkaamaan päästetty tutkijaryhmän jäsen suorittamassa omia durchschlags-testejään.

Snakebitekestävyyden ja taustamuuttujien osalta laskettiin myös vastaavat rengaskohtaiset indeksiluvut, joiden avulla selvitettiin millä yksittäisillä renkailla on keskivertoa parempi snakebitekestävyys suhteutettuna taustamuuttujan arvoon. Indeksiluvut on laskettu siten, että esim. kapea, mutta hyvän snakebitekestävyyden omaava rengas saa suuren indeksiluvun arvon.

Kestääkö, kestääkö?

Snakebitekestävyyden ja leveyden osalta renkaat saivat seuraavanlaisia tunnusluvun arvoja::

K22 Sb ja leveys

Parhaita arvoja tällä tunnusluvulla saivat freeriderenkaat, kärjessä Maxxis Minion DH F & R (148) ja Schwalbe Space FR DD SC (139). Parhaat endurorenkaat olivat Schwalbe Fat Albert Light (105) ja WTB Mutano Raptor (105)

Snakebitekestävyyden ja renkaan korkeuden indeksiluvut olivat:

K23 Sb ja korkeus

Myös tämän tunnusluvun osalta parhaita arvoja saivat freeriderenkaat. Parhaita olivat Maxxis Minion (149) ja Michelin Comp 24-1 (140). Endurorenkaiden kärjen muodostivat jälleen WTB Mutano Raptor (108) ja Schwalbe Fat Albert Light (107)

Painon ja snakebitekestävyyden tunnusluvun arvot olivat:

K24 Sb ja paino

Tämän tunnusluvun tulokset olivat hieman yllättäviä, sillä freeriderenkaat eivät vallanneetkaan kaikkia kärkipaikkoja. Paras rengas oli tosin freeride-kategoriaan kuuluva Schwalbe Space FR (117), mutta toiselle sijalle sijoittui endurorengas Schwalbe Fat Albert Light (110) ja kolmanneksi xc-rengas Michelin Wildgripper Comp S Light (109). Seuraavakin rengas oli xc-rengas eli Schwalbe Fast Fred (109).

Ankara testimenetelmä osoitti rajuutensa, yksikään testirenkaista ei läpäissyt koetta.
Testin tuloksia tutkimaan päässyt road test-ryhmän jäsen ihmettelemässä oman renkaansa menestystä testissä.

Johtopäätökset: Kaikilla tutkituilla taustamuuttujilla (leveys, korkeus ja paino) oli merkittävä vaikutus snakebitekestävyyden lisääntymiseen. Freeriderenkaissa on onnistuttu parhaiten optimoimaan leveyden ja korkeuden suhde snakebitekestävyyteen, mutta painon ja snakebitekestävyyden osalta myös muun tyyppiset renkaat saivat hyviä arvosanoja. Erityisesti Schwalben renkaat menestyivät tässä suhteessa.

3. Vierintävastuksen ja pitokyvyn riippuvuus toisistaan

Tässä yhteydessä tutkijat laskivat kahden pitokykyä mittaavan arvosanan arvot yhteen ja laskivat saadun summan ja vierintävastuksen korrelaation. Korrelaatiokertoimeksi saatu 0,46 ei ole tilastollisesti merkittävä, eli analyysin perusteella ei todettu merkittävää riippuvuutta pitokyvyllä ja vierintävastuksella.

Tarkastelua suoritettiin myös yksittäisten renkaiden osalta muodostamalla pitokyvyn ja vierintävastuksen välille vastaava indeksiluku kuin ylempänä kohdissa 1. ja 2.. Eri renkaat saivat seuraavia arvoja:

K31 Vv ja pito

Paras vierintävastuksen ja pidon suhde oli Nokian Boazobeana X:llä (117), seuraavina olivat Schwalbe Little Albert Light (116) ja paras endurorengas IRC Serac XC (116).

Johtopäätökset: Vierintävastuksen ja pitokyvyn välillä ei löydetty merkittävää korrelaatiota.

4. Renkaiden ilmatilat

Tutkijat sijoittivat endurorenkaat taulukkoon ilmatilan korkeuden mukaan. Lisäksi taulukosta ilmenee renkaiden snakebitekestävyys.

K41 Endurorenkaiden korkeus

5. Ilmoitettujen ja mitattujen leveyksien erot

Tässä yhteydessä tutkijat laskivat rengaskohtaisesti, millä renkailla mitattu leveys (karkasse) erosi eniten ilmoitetusta leveydestä. Tulokset olivat seuraavat:

K51 Leveyserot

Kaikkien renkaiden ilmoitettu leveys oli mitattua pienempi. Suurimmat erot olivat Kenda Klimax Litellä (-19%), Nokian Boazobeanalla (-18%) ja Maxxis Dynomitella (-18%).

6. Ilmoitettujen ja punnittujen painojen erot

Tutkijat laskivat eri renkaille ilmoitetun ja punnitun painon välisen eron prosentteina. Endurorenkaiden osalta tarkasteltiin painoeroja rengaskohtaisesti. Endurorenkaita oli 21 kpl, näistä 8:n punnittu paino oli ilmoitettua painoa pienempi, 9 kpl paino oli ilmoitettua suurempi, neljän renkaan osalta ei onnistuttu selvittämään ilmoitettua painoa.

K61 Painoerot-enduro

Kaikkien viiden freeride-renkaan painot olivat selvästi ilmoitettuja suuremmat (erot 5-13%)

Tämän jälkeen kaikki 37 rengasta luokiteltiin valmistajittain ja laskettiin valmistajakohtaiset keskimääräiset ilmoitettujen ja punnittujen painojen erot.

 K62 Painoero-%

14:stä valmistajasta viiden valmistajan punnitut painot olivat keskimäärin ilmoitettuja pienemmät. Punnitut painot olivat ilmoitettuja suuremmat 9:llä valmistajalla. Näistä suurimmat erot olivat IRC:llä (14,8%, n=1), Tiogalla (13,0%, n=1) ja Geaxilla (10,6%, n=2).

Johtopäätökset:  Tutkituilla renkailla oli selviä painoeroja ilmoitettuihin painoihin, valmistajakohtaisten painoerojen tulkinnan luotettavuutta heikentää kuitenkin pienet otoskoot. Tutkimus antaa kuitenkin aihetta myöhempiin jatkotutkimuksiin. Valmistajat ilmoittavat erityisesti freeride-renkaiden painot todellista selvästi pienemmiksi.

7. Onko kuu juustoa vai tomaattikastiketta?

Tutkijaryhmä lähestyi tätä kysymystä nälkäisenä saamaan vastauksia ja hetken pohdittuaan ryhmä päätti lähettää kulinaristisimman jäsenensä (se vähähiuksinen heppu) suorittamaan empiirisiä testejä paikan päälle. Ryhmän suunnittelema kaksipyöräinen täysjoustoalus on lähetetty matkaan ja kulinaristin lähettämää raporttia odotetaan maan tai sian kamaralle minä hetkenä hyvänsä.

Johtopäätökset: Johtopäätöksiä makustellaan vielä.

Yhteenveto tutkimustuloksista

Kaikkien tutkittujen taustamuuttujien (renkaan leveys, korkeus ja paino) arvojen kasvut vaikuttivat vierintävastukseen negatiivisesti. Merkittävin korrelaatio löydettiin renkaan painon ja vierintävastuksen välillä. Vierintävastuksen paranemisen ja snakebitekestävyyden heikkenemisen välillä löydettiin myös selvä korrelaatio.

Yksittäisten renkaiden osalta huonoin vierintävastuksen ja leveyden sekä vastuksen ja korkeuden suhde oli freeriderenkailla, mutta painoon suhteutettuna freeriderenkaat saivat hyviä arvosanoja. Tämä voidaan tulkita siten, että freeriderenkaissa vierintävastus kasvaa renkaan painoa hitaammin. Edullisin leveyden ja vierintävastuksen suhde oli Schwalbe Fast Fredillä ja Ritchey Z-Max Milleniumilla, joka oli samalla paras endurorengas tässä suhteessa. Samat renkaat olivat kärjessä myös mitattaessa vierintävastuksen ja korkeuden suhdetta. Painon ja vierintävastuksen suhteen optimaalisin rengas oli Tioga Factory DH.

Kaikkien tutkittujen taustamuuttujien arvojen kasvulla oli myös merkittävä vaikutus snakebitekestävyyden lisääntymiseen. Freeriderenkaissa on onnistuttu parhaiten optimoimaan leveyden ja korkeuden suhde snakebitekestävyyteen, mutta painon ja snakebitekestävyyden suhteen myös muun tyyppiset renkaat saivat hyviä arvosanoja. Erityisesti Schwalben renkaat menestyivät tässä suhteessa.

Snakebitekestävyyden ja leveyden suhteessa parhaan arvosanan sai Maxxis Minion DH ja paras endurorengas oli Schwalbe Fat Albert Light. Korkeuteen suhteutettuna parhaan arvosanan sai jälleen Maxxis Minion, paras endurorengas oli WTB Mutano Raptor. Snakebitekestävyyden ja painon optimaalinen suhde oli Schwalbe Space FR:llä, toiseksi sijoittui paras endurorengas Schwalbe Fat Albert Light. Tämän tunnusluvun kohdalla huomionarvoista on myös kahden XC-renkaan (Michelin Wildgripper Comp S Light ja Schwalbe Fast Fred) sijoittuminen kolmanneksi ja neljänneksi.

Tutkijaryhmä ei löytänyt merkittävää korrelaatiota vierintävastuksen ja pitokyvyn välillä. Rengaskohtaisesti arvioituna paras vierintävastuksen ja pidon suhde oli Nokian Boazobeana X:llä, seuraavina olivat Schwalbe Little Albert Light ja paras endurorengas IRC Serac XC.

Tutkituilla renkailla oli selviä painoeroja ilmoitettuihin painoihin, valmistajakohtaisten painoerojen tulkinnan luotettavuutta heikentää kuitenkin pienet otoskoot. Tutkimus antaa kuitenkin aihetta myöhempiin jatkotutkimuksiin. Valmistajat ilmoittavat erityisesti freeride-renkaiden painot todellista selvästi pienemmiksi.

 

Yllä on siis tiukkaa tekstiä renkaiden todellisista ominaisuuksista. Tutkimustulokset herättävät varmasti kohua ja saavat ansaitsemansa huomion pyöräilypiireissä. Tulosten merkitystä käytännön kannalta mietittäessä kannattanee kuitenkin pohdiskella MC Krampin kunnianarvoisen presidentin Ozin viisaita sanoja: ”Ovatko tällaiset testit kuitenkin silkkaa ajan haaskuuta, loppupelissä tärkein valintaperuste on renkaan väri. Kun nakkien väri natsaa fillariin/kuljettajaan, eikä rengasvalintaa ole tehty niin sanotusti värisilmän päällä istuen, on tuo suuresti maailmallakin arvostettu "trailcredibility" taattu. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, vaikka rengas painaa kilon, rullaa kuin pahvilaatikko ja puhkeaa ensimmäisen kiven kohdatessaan.”

Teksti: Portti

Tekstin alkuun

Kotisivun alkuun